Jännä miten sitä tuleekaan onnelliseksi pienistä jutuista nykyään. Joskus kauan sitten, kun noita pieniä lapsukaisia ei vielä ollut mun päiviäni sulostuttamassa, ihmettelin äiti- ihmisten tapaa laittaa lasten tekeleitä kotiinsa esille. Nehän oli ihan kamalia eikä todellakaan sopineet sisustukseen...Kummasti sitä vaan muuttuu se omakin mieli, vaikka niin vannoin mielessäni, että minä en vaan lasten askarteluja laita IKINÄ esille meidän kämpässä :D. Nyt ne ovat niitä AARTEITA, joita ihastellaan ja esitellään lähestulkoon kaikille meille eksyyville ihmispoloille.
Pojat ovat Steinerkoulussa, missä saavat toteuttaa taiteellista puoltaan hyvin tehokkaasti ja meillä tuntuukin olevan läjäpäin kauniita maalauksia kertyneenä vuosien varrelta. Niillä saisi vaikka tapetoitua huoneen, jos haluaisi. Erilaisia juhlapäiviä odotan aina innolla, mitähän ihanaa ne penskat ovat taas tehneet...Kuvassa keväällä eskarilaisen tekemä hurjan suloinen kaulakoru ja esikoisen käsityökerhossa askartelema kaunis pihlajanmarjasydän. Ne pääsivät paraatipaikalle keittiön astiakaapin oveen roikkumaan. Siinä ne joka päivä muistuttavat, että ei niiden kivojen mieltä piristävien ja kodin tunnelmaa luovien asioiden tarvitse aina olla kalliita ja hienoja sisustusesineitä ja -ratkaisuja, vaan ne pikkujutut saattavat olla sittenkin niitä merkityksellisempiä <3 a="" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhuH0CcdGCC3PRSVAgWLwMHqVYvJ2C8d71pa0Rk2uuPZFn3ZsGBrVM_sASQM9j0q2M4a4sZori2ZEmcHCqncrxyj-pf8CqYFPKhx2aRO_a82mRuZn-NhYIm_YzcvMLkJaO_s4lu9QCoE_A/s640/blogger-image-1457975518.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti