Heippa taas! Meillä toivutaan kamalasta kahden viikon sairastelusta; räkää, korvatulehduksia, silmätulehdus, kuumetta... Äidille se tietää valvottuja öitä, lisää harmaita hiuksia ja zombi- koomailua muutaman tunnin huonoilla yöunilla. Onneksi jo ollaan parempaan päin.
Vähemmän olen meidän lapsista täällä kertoillut vaikka ovatkin sen verran vilkkaita, että kaikenlaista sattuu ja tapahtuu päivittäin:). Viime aikoina oon ihastellut pikku- prinsessan hellyyttäviä touhuja, on niin eläinrakas että ihan pelottaa( kohta varmaan alkaa se äiti mää haluun hamsterin- vinkuminen, jaiks). Paijaa meidän koiria jatkuvasti ja ihmeteltiinkin, miks koirat on alkaneet kerjäämään ruoka- aikoina. Nooh, neitihän niille sen on opettanut:)
Jaimea saa nauraa kyllä joka päivä, pojalla on valtavan kova meno päällä ja tekee kaikenlaista hupsua, nuolee naamat ja sitä rataa. Naureskelin just jokupäivä, että Jaime on niin nätti, mutta ihan blondi:). Meillä on selkee kielimuuri, koirahan on tšekkiläinen eikä osaa luonnollisestikaan kovin hyvin vielä poria. Ollaan treenailtu ihan peruskäskyjä, huonolla menestyksellä tosin. Ihan kuin Jaime aattelisi, että hän on nätti, se riittää ja miksei sitä namia voi vaan antaa ilman hölmöjä käskyjä.
Pikkulikka oppi muuten kävelemään jo 10 kuukauden ikäsenä ja heti oli lempparipuuha selvillä, koiraahan piti päästä ulkoiluttamaan. Ihana <3